Shampanjaa ja emmentalia

Juhannus.

Luulin, että se on minttumaari. On kuulemma mittumaari. Ei hätää siltikään, kaupungin sivuilla se oli kirjoitettu aivan samoin. Joka päivä oppii jotain uutta.

Elämäni ensimmäinen shampanja.

Sain pullon jo vuosia sitten, kun matkatoimisto täytti pyöreitä vuosia. Jostain ihmeellisestä syystä olen säästänyt pulloa johonkin erityiseen hetkeen. Pari päivää sitten mietin, että mikä on se erityinen hetki?
Lapsen syntymä? Äiti ei juo alkoholia.
Lapsen vuosipäivä? Äiti ei ehdi pysähtymään paikalleen.
Kosinta? Pullon ja kositun välimatka oli satoja kilometrejä.
Kihlojen vuosipäivä? Talon herrahenkilö ei välitä viineistä.
Joulu, vappu, juhannus, synttärit, pitkäperjantai, äitienpäivä.... Vuosi on juhlia täynnä. Vuodesta toiseen pullo vain odotti.

Erityinen hetki on juuri nyt.

Keskikesän juhla, yötön yö, luonnon kauneus, juhannuksen taika, maalaistunnelma ja vanhat Suomi-iskelmät.

Mitä juhannukseen kuuluu? Häivähdys muistoista vuosien takaa. Juuri siinä hetkessä elämisen maaginen olemus. Aika pysähtyy, on vain juuri se mitä sillä hetkellä on. Rauha. Onni pysähtyneisyydestä.

Musiikin suhteen koen olevani eräässä mittakaavassa rajoittuneesti suvaitsevainen. Kahden parhaan konserttielämyksen nopea nimeäminen tuottaa tulokseksi Mokoman akustisen keikan viime kesänä Karmarockissa ja Rammsteinin pyrokylläisen shown vuosia sitten Provinssirockissa. Tanssilattialle kutsua huutavat suomalaiset poppi-/räppistarat ja kuluneet ysärihitit. Jalat tahtovat väkisin liikkua aistiessaan rytmikästä iskelmää. Tunteikkain musiikkikappale on Myrskyluodon Maija. Eräs musiikin tehtävä on saada kuulija nauttimaan juuri siitä hetkestä, kun musiikin kuule.

Musiikki on täynnä muistoja. Valoisa kesäyö saa sormet näppäilemään Spotifystä Tapani Kansaa, Paula Koivuniemeä ja Katri Helenaa. Lieneekö juhannuksen taika osittain paluuta menneeseen, kuvitelma suomalaisuuden parhaasta olemuksesta, henkäys mennyttä aikaa. Ajan kultaamaa. Tai halu aistia uudelleen lapsuuden aito onnellisuus, vailla huolta huomisesta.

Vuosi sitten juhannuksena istuin kotipihassa pellon reunalla puukaiteella toppatakki ylläni, viinin maku huulillani, vanha Suomi-iskelmä seuranani katsellen rauhallista, vehreää maalaismaisemaa. Rakastin sitä hetkeä aivan omassa rauhassani, yksin. Lapsi nukkui sisällä talossa, herrahenkilö maisteli oluttaan autotallissa. Myöhemmin olen palannut sen hetken tunnelmaan, siihen rauhaan, mitä ajan pysähtyminen voi parhaimmillaan tarjota.

Tässä ja nyt.
Kaikki on.
Niin todellinen,
on kuiske (kahden) sydämen.
Tässä ja nyt.
Kaikki on.
Ja jäljelle jää,
vain elettyä elämää.
(Tapani Kansa - Tässä ja nyt)

Ihooni on tatuoitu kulunut klisee "carpe diem" - tartu hetkeen. Vuosia taaksepäin nuori nainen odotti jokaisena hetkenä tulevaa, ei osannut tyttö pysähtyä ja nauttia hetkestä. Meni ja touhusi. Pysähtyi vain fyysisesti. Kunnes tuli hetki, jossa yhtäkkiä vartalo jatkoi liikettä, mutta mieli pysähtyi: just nyt tämä hetki on paras mahdollinen. Tyttö katsoi alas laivan näköalahissikuilun aulaan. Kaikkialla näkyi iloisia ihmisiä. Alhaalla soi Fedde Le Grand - Put your hands up 4 Detroit. Se yhtäkkinen pysähtyneisyys muutti tytön sen hetkisen elämän. Poikaystävä jäi ja tyttö alkoi tehdä mitä halusi. Ero muutaman vuoden kestoisesta suhteestakaan ei käy käden käänteessä, tyttö totesi. Kuitenkin eräs keväinen ilta se sama tyttö istahti punaiselle sohvalleen rivitaloasunnollaan ja katsahti kohti pimeää telkkaria. Yhtäkkiä pitkähiuksisen tytön valtasi tunne, joka oli ollut kadoksissa vuosia. Se oli juuri siitä hetkestä nauttiminen. Nyt on hyvä.

Sen oivalluksen jälkeen olen luvannut itselleni, että jos sama jossain muussa hetkessä eläminen toistuu, on muutettava elämän suuntaa. Siitä hetkestä on kulunut noin 11 vuotta. Paljon on tapahtunut, mutta yksi on varmaa: musiikki tuottaa edelleen suuria tunteita. Oli se sitten Hopeisen kuun serenadi ala-asteen rannassa, A-tyypin Tunnelma -huumoriballadin rytmein heiluttu yhteislauluhetki tai yksin juuri äsken vahingossa löydetty ajatustenlukukappale Paula Koivuniemen & Toni Wirtaen esittämä Oma tie. Musiikki pysäyttää siihen hetkeen.

Miksi kirjoituksen otsikossa on mainittu myös Emmental-juusto? Siksi, koska minulla on maailman paras äiti. Äiti toi juhannustuliaisia: tomaattia, uusia perunoita, Aura-juustoa ja sitä jo mainittua mustaleimaista Emmentalia. Nautin juhannuksetani. Vaikka sataa vettä.

"Sä tunnet sen siitä, et silloin voimat ei revi sua minnekään.
Muista arvostaa sun omaa kauneutta.
Sinä teet oman tiesi, joka vie minne viekin.
Kaiken rakkauden, minkä annat sen sä saat aina takaisin."
(Paula Koivuniemi & Toni Wirtanen - Oma tie)

Parasta juhannusta! Nauti! *sydän ja halaus*