Poden pahemmanlaatuista ampiaiskammoa. Erinäisiä juoksu-hyppynäytöksiä sisältyy päiviin runsaanlaisesti, kun kammottavat pienet öttiäiset tulevat liian lähelle. Kehoitetaan olemaan huitomatta. Ei vaan pysty.
Muutamia päiviä sitten keräsin polttorovioromuja varastorakennuksen terassilta. Tein samalla huimaavan ihastuttavan löydön: valtavan kokoinen ampiaispesä täynnä elämää! Tätä tyttöä vietiin sen jälkeen ja kovaa. Lieneekö syy pesän hävitys vai ihan normaali ampiaisten käyttäytymismalli, mutta liian liki ovat sen jälkeen tupanneet jatkuvalla syötöllä. Aseina terassilla odottavat sulkapallomaila ja kärpäslätkä. Ja kintut jatkuvassa juoksuvalmiudessa.
Netti on pullollaan kaikenmoisia ansoja ja karkoitusmenetelmiä. Valepesien aika lienee auttamatta ohi, mitä ne pöhköpäät enää valepesistä välittävät, kun oma vuodenkierto alkaa olla lopputaipaleella. Vinkki on kokeilematta. Testaan sen ensi kesänä. Vesipussi pitää ripustaa terassille sekoittamaan onnettomien suuntavaistoa ja ärsyttämään niitä. Joko pussi on väärässä paikassa, tai sitten meidän ampparit vain ovat harvinaisen sokeita. Terassille drinkki: Vicksiä (tai jotain vastaavaa väkevää ainetta) ja vettä lasiin: ampparit eivät pidä hajusta. Kauppalista jäi kotiin, ei ole aineksia.
Joku tovi sitten tuli jälleen vastaan perinteinen kuva muovipulloansasta. Leikkaa pullo kahtia, sijoita suuosa väärinpäin ja teippaa kiinni. Sinne menevät, hukkuvat kun eivät löydä tietään ulos. Hah. Varmaan hukkuvat, mutta vasta jouduttuaan humalaan. Meillä nimittäin asuu juoppoja ampiaisia.
Samaisessa kirjoituksessa mainittiin aineiksi vesi ja hunaja. Laitoin yhdistelmää kahteen pulloon. Saaliina useamman päivän jälkeen on kaksi kärpästä. Päätin kokeilla muutamaa muutakin yhdistelmää. Muumilimonadi houkuttaa kovasti. Kärpäsiä nimittäin. Ampparit ovat nirsoja. Omatekemä mehu ei kelpaa, lieneekö liian vähän sokeria. Mutta makea kuohuviini sen sijaan kelpaa tämän pihapiirin ärsytyksillekin! Luulen tosissaan, että juoppoja ovat kaikki kummemmin selittelemättä.
Toinen ansaviritelmä toki on purkki, johon kansi tehdään kelmusta. Reikä vain, pöhnäspäiten eivät enää osaa tulla ulos. Kyseisessä kuohuviinipurkissa lilluu raatona enimmäkseen kärpäsiä, mutta myös näitä useasti mainittuja pistiäisiä. Uusin kokeilu käynnistyi vasta tovi sitten ilta-aikaan: vesimelonista herutettua nestettä maustettuna Ural Mocca -juomalla. Tuloksia ei ole vielä tarjoilla, muutaman päivän kuluttua ehkä.
Luulen, että jos jatkan blogin kirjoittamista, noin joka kolmas kirjoitus tulee tavalla tai toisella liittymään kuohujuomaan. Hämmentävää.
Kesäilta on mukava. Ampiaiset ovat menneet nukkumaan. Hyttyspistokset kestää, kun pistoksiin lisää Aloe Vera -geeliä. Lakkaa kutina. Ampiaispiston lievitystä sen sijaan en halua edes alkaa testaamaan. Jännittävin vinkki siihen oli maa. Kyllä - pistoskohtaan välittömästi hieromaan maata (en ota kantaa maalaatuun) ja johan lievenee harmi. Kuulostaa erityisen hämmentävälle. Toinen vinkki on vesipullo. Täysi pullollinen vettä aiheuttamaan painetta pistokseen: aineiden olomuoto paineineen imee myrkyn pulloon ja kylmä vesi lievittää kipua. Ehkä suurpiirteisesti referoituna ja erinäisin väärin sanavalinnoin ilmaistuna. Vinkeistä huolimatta en halua kokeilla. Varmuudeksi kuitenkin tarkistin: kaksi kyypakkausta löytyy lääkelaatikosta.
Kesä on paras, hellekin on hyvä idea pienessä mittakaavassa, kunhan kotoa löytyy tarpeeksi viilennysvälineitä. Laitoin äsken pitkät housut jalkaani. Nautin viilenevästä illasta ja kiipeän lämpöisään parviyläkertaan nukkumaan kauneusunia. Nautitaan, kohta on taas aika, kun joutuu kiskomaan toppahousut kaapinperältä.
