Mää olen kaupantäti

Lieneekö lapsi saanut vaikutteita äidistään, kun nyt uusin suosikkileikki on kauppa: "mää olen kaupantäti".

Taannoin Sofia sai oman kassakoneen. Sitä ennen äidin kaupalla leikkiä oli jo tavailtu, joskin pieni tyttönen ilmestyi tiskin taa ja kutsui: "Kauppias, haluaisin ostaa tämän! Kauppias, tule näkyviin!". Asetti tavaran tiskille, painoi maksupäätteestä piippauksen, totesi kiitoksen ja vei tuotteen takaisin. Tai ainakin joskus vei. Yleensä äiti saa juosta perässä palauttelemassa uusiksi aseteltuja tavaroita takaisin löydettäville paikoilleen. Suurennuslasi on suosikkipiilotettava. Pieni myymäläapulainen on sekä haaste että mahdollisuus. "Maksa sää tää" tokaisi neiti taannoin asiakkaalle ostotapahtuman hetkellä ja lykkäsi erään suosikkipehmonsa tiskille ja häipyi.

Vuoden takaisen joulun joululahjakeittiöstä kuoriutui oiva myyntitiski. Juuri sopivan korkuinen, kun eteen virittelee ikioman pienen pirttikaluston penkin. Kauppa onkin monipuolinen, sieltä voi ostaa eläimiä, kahvia, leivontamuotteja ja varmaan ihan mitä vaan. Rahastakin saa joskus takaisin, kunhan raha on ensin luettu viivakoodinlukijalla. Ennen ja jälkeen maksun. Ja tietenkin muistettu se tärkeä "piip-''ääni! Yleensä hinta on sata senttiä tai seitsemän.

Viime talvena tein löydön: eteeni ilmestyi keittiökokonaisuus ylä- ja alakaappeineen sekä aikuisenkestävä pikkuinen pirttikalusto. Kuitenkin noin puoli vuotta jälkeenpäin tiedostan, että projekti on pahasti kesken. Kuvan keittiö piti upottaa entisen lastulevyhellan tilalle, mutta joko sentti-pari reunasta pois tai parin sentin korotus alareunaan antaa odottaa ilmestymistään. Eilen ystävän kanssa soviteltiin ja äkkiseltään jo tuumailtiin yhdestä ylimääräisestä osasta uusi kauppatiski, kun keittiö sijoittuu kiinteäksi osaksi kokonaisuutta. Lisäksi sirkukseen sopivaa väriteemaa olen noin puoli vuotta neutralisoinut. Mielessäni. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Lupaan julkaista kuvat ennen ja jälkeen. Joskus tulevaisuudessa.

Kaupasta puheen ollen, eilen juttelimme ystävän kanssa kiusallisista tilanteista, kun muistelimme, miten varmaan meistä kumpikin on vanhasta Aholaita-kaupasta halunnut ostaa niitä ihanan värikkäitä karkkipaketteja, joita aikuiset eivät ole kuitenkaan ostaneet meille, punaisin poskin vaan jotain sopertaneet "aikuisten karkeista" tai "pahasta mausta". Jokainen kauppakäynti on mahdollisuus. Hymynkare hiipii suupieleen, kun lapsi punainen tölkki kädessään toitottaa: "Viedään iskälle limpparia, iskä haluaa!". Sen verran taikauskoinen olen, etten uskaltaisi tähän kirjoittaa selvinneemme isommilta punastumisilta, koska huomenna se varmaan tapahtuisi. Mitäs hauskaa teille on tapahtunut?

Toki tarkemmin muistellessani voin tunnustaa, että eräällä myöhäisillan kauppakäynnillä sillä ainoalla vilkkaalla käytävältä vierestäni alasuunnasta alkoi kuulua taivastelua kovaan ääneen: "voi herranjestas, voi herranjumala..."  ja lisää samaan teemaan sopivia sanoja. Saattoi äiti pari kertaa miettiä, että minnehän sitä katsoisi ja mitä sanoisi. Päädyin nauruani pidätellen katselemaan kylmäkaapin kanoja ja pohtimaan ääneen, mitä huomenna syötäisiin. Hyviä keskustelujakin lapset saavat aikaan. Kassajonossa tyttönen katseli takanamme jonottavaa herrahenkilöä, joka mutusteli purkkaa. Tyttö aikansa tuijoteltuaan totesi: "ei kaupassa saa syödä". Herranhenkilöä nauratti ja hän hyvin kärsivällisesti selitti, miksi purkkaa kyllä saa syödä.

"Multa on lähtenyt hammas. Silloin kun mää olin aikuinen. Nyt mää oon kasvanut pieneksi." Lapset ja tarinat. On tuo kolmevuotias papupata aikamoinen aarre <3

Shampanjaa ja emmentalia

Juhannus.

Luulin, että se on minttumaari. On kuulemma mittumaari. Ei hätää siltikään, kaupungin sivuilla se oli kirjoitettu aivan samoin. Joka päivä oppii jotain uutta.

Elämäni ensimmäinen shampanja.

Sain pullon jo vuosia sitten, kun matkatoimisto täytti pyöreitä vuosia. Jostain ihmeellisestä syystä olen säästänyt pulloa johonkin erityiseen hetkeen. Pari päivää sitten mietin, että mikä on se erityinen hetki?
Lapsen syntymä? Äiti ei juo alkoholia.
Lapsen vuosipäivä? Äiti ei ehdi pysähtymään paikalleen.
Kosinta? Pullon ja kositun välimatka oli satoja kilometrejä.
Kihlojen vuosipäivä? Talon herrahenkilö ei välitä viineistä.
Joulu, vappu, juhannus, synttärit, pitkäperjantai, äitienpäivä.... Vuosi on juhlia täynnä. Vuodesta toiseen pullo vain odotti.

Erityinen hetki on juuri nyt.

Keskikesän juhla, yötön yö, luonnon kauneus, juhannuksen taika, maalaistunnelma ja vanhat Suomi-iskelmät.

Mitä juhannukseen kuuluu? Häivähdys muistoista vuosien takaa. Juuri siinä hetkessä elämisen maaginen olemus. Aika pysähtyy, on vain juuri se mitä sillä hetkellä on. Rauha. Onni pysähtyneisyydestä.

Musiikin suhteen koen olevani eräässä mittakaavassa rajoittuneesti suvaitsevainen. Kahden parhaan konserttielämyksen nopea nimeäminen tuottaa tulokseksi Mokoman akustisen keikan viime kesänä Karmarockissa ja Rammsteinin pyrokylläisen shown vuosia sitten Provinssirockissa. Tanssilattialle kutsua huutavat suomalaiset poppi-/räppistarat ja kuluneet ysärihitit. Jalat tahtovat väkisin liikkua aistiessaan rytmikästä iskelmää. Tunteikkain musiikkikappale on Myrskyluodon Maija. Eräs musiikin tehtävä on saada kuulija nauttimaan juuri siitä hetkestä, kun musiikin kuule.

Musiikki on täynnä muistoja. Valoisa kesäyö saa sormet näppäilemään Spotifystä Tapani Kansaa, Paula Koivuniemeä ja Katri Helenaa. Lieneekö juhannuksen taika osittain paluuta menneeseen, kuvitelma suomalaisuuden parhaasta olemuksesta, henkäys mennyttä aikaa. Ajan kultaamaa. Tai halu aistia uudelleen lapsuuden aito onnellisuus, vailla huolta huomisesta.

Vuosi sitten juhannuksena istuin kotipihassa pellon reunalla puukaiteella toppatakki ylläni, viinin maku huulillani, vanha Suomi-iskelmä seuranani katsellen rauhallista, vehreää maalaismaisemaa. Rakastin sitä hetkeä aivan omassa rauhassani, yksin. Lapsi nukkui sisällä talossa, herrahenkilö maisteli oluttaan autotallissa. Myöhemmin olen palannut sen hetken tunnelmaan, siihen rauhaan, mitä ajan pysähtyminen voi parhaimmillaan tarjota.

Tässä ja nyt.
Kaikki on.
Niin todellinen,
on kuiske (kahden) sydämen.
Tässä ja nyt.
Kaikki on.
Ja jäljelle jää,
vain elettyä elämää.
(Tapani Kansa - Tässä ja nyt)

Ihooni on tatuoitu kulunut klisee "carpe diem" - tartu hetkeen. Vuosia taaksepäin nuori nainen odotti jokaisena hetkenä tulevaa, ei osannut tyttö pysähtyä ja nauttia hetkestä. Meni ja touhusi. Pysähtyi vain fyysisesti. Kunnes tuli hetki, jossa yhtäkkiä vartalo jatkoi liikettä, mutta mieli pysähtyi: just nyt tämä hetki on paras mahdollinen. Tyttö katsoi alas laivan näköalahissikuilun aulaan. Kaikkialla näkyi iloisia ihmisiä. Alhaalla soi Fedde Le Grand - Put your hands up 4 Detroit. Se yhtäkkinen pysähtyneisyys muutti tytön sen hetkisen elämän. Poikaystävä jäi ja tyttö alkoi tehdä mitä halusi. Ero muutaman vuoden kestoisesta suhteestakaan ei käy käden käänteessä, tyttö totesi. Kuitenkin eräs keväinen ilta se sama tyttö istahti punaiselle sohvalleen rivitaloasunnollaan ja katsahti kohti pimeää telkkaria. Yhtäkkiä pitkähiuksisen tytön valtasi tunne, joka oli ollut kadoksissa vuosia. Se oli juuri siitä hetkestä nauttiminen. Nyt on hyvä.

Sen oivalluksen jälkeen olen luvannut itselleni, että jos sama jossain muussa hetkessä eläminen toistuu, on muutettava elämän suuntaa. Siitä hetkestä on kulunut noin 11 vuotta. Paljon on tapahtunut, mutta yksi on varmaa: musiikki tuottaa edelleen suuria tunteita. Oli se sitten Hopeisen kuun serenadi ala-asteen rannassa, A-tyypin Tunnelma -huumoriballadin rytmein heiluttu yhteislauluhetki tai yksin juuri äsken vahingossa löydetty ajatustenlukukappale Paula Koivuniemen & Toni Wirtaen esittämä Oma tie. Musiikki pysäyttää siihen hetkeen.

Miksi kirjoituksen otsikossa on mainittu myös Emmental-juusto? Siksi, koska minulla on maailman paras äiti. Äiti toi juhannustuliaisia: tomaattia, uusia perunoita, Aura-juustoa ja sitä jo mainittua mustaleimaista Emmentalia. Nautin juhannuksetani. Vaikka sataa vettä.

"Sä tunnet sen siitä, et silloin voimat ei revi sua minnekään.
Muista arvostaa sun omaa kauneutta.
Sinä teet oman tiesi, joka vie minne viekin.
Kaiken rakkauden, minkä annat sen sä saat aina takaisin."
(Paula Koivuniemi & Toni Wirtanen - Oma tie)

Parasta juhannusta! Nauti! *sydän ja halaus*